The Bridezilla in me

Tiedättekö sen vihreän, tultasyöksevän otuksen, joka murisee ja karjuu, ärisee, puhisee ja tallaa kaiken tielleen sattuvan lyttyyn? Eli siis sekopäisen morsiammen, joka sokeutuu suurien suunnitelmien edessä, pakahtuu paineisiin ja ahdistuu ajatuksiin? En minäkään - mutta silti joku sellainen yrittää kurkkia korvani takaa..

Olen täynnä ideoita, mutta silti vailla rohkeutta tehdä lopullisia päätöksiä. Hihkun innosta, mutta samalla ärsyttää, koska en pääse intoani käyttämään. Olen onnesta soikea ja odotan syksyä, mutta samaan aikaan arki painaa niskaan niin, että huimaa.. Tuntuu, että pitäisi saada enemmän aikaan. Haluaisin saada enemmän aikaan! Haluaisin olla valmiimpi ja varmempi. Tuntuu, että olen jatkuvasti kahden vaiheilla - mekosta, sormuksesta, tarjoiluista, koristeluista, ihan kaikesta. Pahimpien (ja täysin turhien) riitojen aikaan jopa koko touhusta (Love me, even when you hate me! Rakastan, rakastan..)... Haluaisin tehdä jotain konkreettista. Olen kärsimätön ja turhautunut. Olen ärsyyntynyt jopa omaan ärsyyntymiseeni.

Ja kaikki ihan vain siksi, että seitsemän kuukauden ja päivän päästä minusta tulee lopultakin Vaimo.

*syvä huokaus*

Onnea on tällainen hömppäblogi. Onnea on kirje tulevalle aviomiehelle, aikana ennen häästressiä. Ja kirje itselle. "Älä rupea hermokimpuksi." Onnea on se, mitä meillä jo on. Kaikki mennyt - ja kaikki tuleva. Onnea on ukkokulta, joka pysyy ♥

Karkauspäivä.

Vieläköhän tota sulhoa pitäis tuttikarkkisormuksella kosaista ;)