Mekkosovituksia ja suunnitelmia kuplivalle

Arjessa hurisee nyt sellaisella tahdilla sellaisia asioita, että häähommia on ollut pakko pikkaisen toppuutella. Asiassa on kuitenkin varsin epämukava lieveilmiö - mitä vähemmän häiden eteen pääsen tekemään, sitä stressaantuneemmaksi käyn..

Viime viikolla sain siskon mukaan Turun morsiuspukumyymälöitä kiertämään. Kävimme Fianceessa ja Zazabellassa, sovitin lähemmäs kolmeakymmentä mekkoa, mutta ei, didn't say YES to the dress. Yksikään mekko ei sykäyttänyt sellaisenaan ja haluttujen muokkausten jälkeen hinnat arvioitiin nousevat niin korkeaksi, että heikompaa huimaa. Linja alkaa olla selvä: haluan mekokseni kokopitsisen, kapean A-linjaisen, miedolla sydänpääntiellä ja (koriste)napeilla, pitsisellä yläosalla, joka edestä mukailee pääntietä ja takaa on joko kaunista, herkkää pitsiä tai jättää selälle aukon ja pieni laahus plussaa. Liikkeistä näitä parhaiten vastasivat W1 Tamara (yläosa muokattava) ja Ladybird 34056. Tällä hetkellä paras vaihtoehto itselleni tuntuisi olevan suurinpiirtein oikeanlainen käytetty mekko, jota pääsisin hyvällä omallatunnolla sitten muokkaamaan omannäköiseksi. Facebookin kirppikset ovat laulaneet, mutta työlästähän tällainen on. Reissun jälkeen meninkin ja näpyttelin myös ompelijalle sähköpostia - täytyy avata tämäkin vaihtoehto, kun ei sopivaa rekistä tunnu löytyvän.

Tamaran sovituskuva suuntaa antavalla pitsibolerolla, Ladybirdin kuva lainattu netistä

Noh, mekkoa ei siis löytynyt, mutta jotain konkreettistä kuitenkin, meinaa morsiusparin skumppalasit tuunausta varten!

Koristelupohdintoja

Nyt ollaan jännän äärellä, meinaa taas on maailmanluokan ongelmat :) koristeiden valinta! Tästä lähdetään, eli juhlatila:

Tämä kuva juhlapaikan kotisivuilta

Juhlatila on yhtenäinen, yläkerta on tehty parveksi puolikkaan tilan päälle. Takaseinällä on morsiusparin pöytä ja sen vierellä kaksi pitkää pöytää, kolme pitkää poikittain ja vielä samaan suuntaan kaksi lyhyempää pirttipöytää (jäävät alemman kuvan vasempaan reunaan portaiden taakse). Tila on takareunasta kattoon asti auki, poikittaisten pöytien päältä matalampi parven takia. Portaiden edessä on pieni nurkkaus, missä nyt on sähköurut. Ja näiden edessä, vasemmalla syvennys noutopöydälle. Alempi kuva on otettu salin ovelta, edessä siis se, mitä tässä yhteydessä tanssilattiaksi kutsutaan (eli ei mikään iso), ja oikealla on lahjapöytä/orkesterin paikka. Kuvan takana on eteinen ja vessat ja käynti pihalle.

Juhlatila itsessään ei suuria koristuksia kaipaa, isot ikkunat päästävät ihanasti valoa sisään. Ja pyödätkin on niin tiiviisti ja kapean oloisia, että niille ei mitään suuria juttuja saa millään edes mahtumaan. Katto kahdessa tasossa ja kohtalaisen matalalla, eli kaikenmaailman hallaharsoviritelmät voi suoraa unohtaa. Jotain kuitekin, jotain omannäköistä, jotain itsetehtyä, jotain persoonallista ja ennen kaikkea, jotain muuta kuin ruusuja (jes! jotain on jo tiedossa siis!) Pyysin parilta aiemmin samassa juhlapaikassa häitään viettäneeltä kuvia heidän koristeluistaan ja heillä näytti koristelut olleen lähinnä kaitaliina, 2-4 siroa kukka-asetelmaa per pöytä ja tuikkuja/pari kynttilää.

Se on kohtalaisen varma, että elävää tulta emme pöydille lasten takia halua, ne korvataan todennäköisesti led-minivaloilla tai valonauhoilla. Vedellä täytetyt kukkaruukutkin mietityttävät - sitä kyllä itsekin tietää miten "rennosti" pystyy ottamaan, jos jatkuvasti joutuu vahtimaan pienten käsien liikkeitä. Ja mahdollisimman vähän irtosälää pöydissä. Plussaa olisi, jos koristeet eivät olisi täysin kertakäyttöisiä. Ja luonnonläheisyys olisi mahtavaa; luonnosta kerättyä tai itse kasvatettua.. Hyvällä tuurilla ulkokukkina saattaisi vielä löytyä ainakin krysanteemeja, astereita ja syklaameja, skimmiaa? ja mahtaisiko löytyä syyshortensiaa, vihreistä ainakin hopealankaa ja muraattia sekä koristekaalia, -kurpitsoja ja -paprikaa? sekä mehikasveja. Luonnonkukat lokakuussa taitaa jo olla mahdottomuus. Puolukkaa sen sijaan löytyisi varmasti metsästä ja muita varpuja, kanervaa, pihlajanmarjoja ja ruusunmarjaa ehkä, lehtiä kenties ruskan väreissä, tammenterhoja, käpyjä ja oksia. Kukkakaupan lemppareita tällä hetkellä on perinteiset neilikat ja morsiusharso, niitäkin toki voi tilata vaikka lähikauppaan ja asetella itse...

Kaitaliinalempparit tällä hetkellä, siksakkia tai vanhaa lankkua/dc-fixattua!

Kiitoslahjakyyhkyset osana pöytäkoristeita?

Mehikasveja ja koristekaaleja, rustiikkista tyyliä?

Ìtse kasvatettuja koristekurpitsoja?

Ja valoja, valoja, valoja!

ps. Sulho palasi työrupeamaltaan ja tätä kollaasikatastrofia hänelle esittelin. Sieltä tuli aika kivasti näkökulmaa: "toi, toi ja toi!" Eli puiset, pihalta jo löytyvistä kuormalavoista rakennetut laarit, joihin erilaisia pulloja, osaan valoja sisälle, osaan oksia, joihin origamikyyhkyjä ja osaan sitten jotain kasveja, vaikka sitten sitä mehikasvia ja morsiusharsoa taikka suodatinpaperikukkia tai vaikka kaikkea sekaisin! Siitäpä sitten sulholle viikonlopuksi puhdetta, eli kokeiluun menee :)

Hääsivusto etenee

Hääsivusto etenee pikkuhiljaa..

• Etusivun teksti, joka tulee siis olemaan sama kuin itse kutsuissa, alkaa muotoutua
• Save the Date-video on upotettu omalle sivulleen
• Sivu toiselle videolle on myös luotu ja liuta ystävänkirjatyyppisiä kysymyksiä sulholle ja morsmaikulle, sekä aikuistestit ovat valmiina odottamassa viimeisiä valintoja ja vastauksia 
• Vihkimiselle on oma sivunsa, josta löytyy osoite- ja aikataulutiedot, linkki vihkikaavaan (joka vielä toki on vaiheessa) sekä ohjeet valokuvausta ajatellen (etenkin kirkossa kuvaus ilman salamaa ja omalta paikalta sekä somesäännöt) ja vielä lisänä vähän infoa vihkikirkosta (suoraa seurakunnan sivuilta)
• Hääjuhlan sivulla on samoin osoitetiedot ja linkki tarkempiin ajo-ohjeisiin, linkki tarkempaan juhlan kulkuun sekä tieto siitä, koska juhlapaikka rauhoittuu yön viettoon. Ja tästäkin vielä vähän infoa suoraa juhlapaikan kotisivuilta
• Juhlainfoon on kasattu tärkeimmät tiedot. Siellä on kuvien avulla otsikoitu infot ilmoittautumisesta (ja toive kertoa, jos haluaisi muistaa hääparia juhlassa jollain ohjelmanumerolla), kirkon ja juhlapaikan välillä siirtymisistä, ohjelmasta (tässä esimerkiksi siitä, miten lapset on otettu huomioon, tanssijärjestys sekä spotify-soittolistaan linkki, jos vieraat haluavat sinne lisäillä biisejä), ruokailusta (lyhyesti minkälaista tarjolla, ruokailujärjestys ja huomautus mikrosta ja syöttötuoleista), juomista (ja toive, että suurimmat juhlinnat säästetään lapsivieraita ajatellen myöhempään iltaan), tiedot kuvaajasta (ja kuvien tilaamisesta jälkikäteen sekä yhteisestä kuvagalleriasta vieraiden kuville), "sometatko?" kohtaan vielä uudelleen toiveet somekäyttäytymistä ajatellen (ei hääpotretteja eikä kasvokuvia morsiusparin lapsista, muista juhlijoistakin vain luvan kanssa plus hästäg), tiedot juhlien päättymisajankohdasta sekä yöpymismahdollisuuksista ja vielä osio lahjoista (tilinumero ja linkki lahjalistaan, jos ja kun sinne saadaan toiveita aikaiseksi)
• Sitten on vielä Sneak Peek sivu kuville
• Ja Yhteystiedot, joissa on koottuna morsmaikun, sulhon, kaason ja bestmanin tiedot sekä ainakin juhlapaikan ja taxin yhteystiedot

Nämä alkavat siis olla jo ihan kivalla mallilla. Vielä tausta puuttuu ja banneri ja fonttikin on pohdinnassa, mutta eiköhän ne tästä muotoudu ennen kun kutsuja on aika lähettää. Laskuri sivuilla laulaa, että 208 päivää tapahtumaan! :)

Viikkokatsaus, 30 weeks to go!

Tänä viikonloppuna on saatu jopa jotain konkreettista aikaan! Kuten jo aiemmin pohdiskelin, mitkään hurjan perinteiset hääleikit ei meitä oikein kiinnosta, mutta jollain tavalla haluttaisiin kuitenkin tuoda häissä meidän tarinaa esille ja samalla kertoa tutummillekkin vieraista ehkä jotain, mitä eivät vielä meistä tienneet. Perinteisestihän tämä toteutettaisiin kenkäleikillä tai tuttu-jutulla, mutta me ajateltiin asiaa vähän toisin. Jostain pinterestin uumenista olin tallentanut ala-asteaikojen hitin "kirpun" osana hääjuttuja, siinä oli muistaakeni menu piilotettu kirpun lehtien alle. Me päätettiin ottaa muutama kärpänen yhdellä iskulla. Sulho otti minkä-lie-insinööriohjelmansa avuksi ja nyt meillä on kolme erilaista kirppumallia odottamassa tulostusta ja taittelua. Kirput pitävät sisällään totuuksia meistä sekä tehtäviä juhlaväkeä aktivoimaan ja joukkoon on ujutettu myös muutama SHH! salatehtävä! :) näitä olisi siis tarkoitus askarrella pöytiin ja vieraat saavat niitä sitten pelata (tai olla pelaamatta) pitkin iltaa.

Totuuksina arvuutellaan mm. millä ruoalla sulho hurmasi morsmaikun? Missä morsiuspari vaihtoi ensisuudelmansa? Mikä peli välitti morsiusparin ensimmäisen rakkaudentunnustuksen? Mikä on parin lempipaikka Tampereella? Mikä oli morsiusparin alkuvuosien yleisin kinanaihe? Ja missä morsiuspari on sopinut seurustelevansa?

Tehtäviä löytyy mm. esittäydy kolmelle ennestään vieraalle ihmiselle. Kehu jotain möreällä äänellä pöydän alla (sisäpiirivitsi). Kuvaa juhlan makein kampaus. Ja kuvaa häävalokuvaaja kuvaamassa. Ja salatehtävinä mm. ole viimeinen joka taputtaa ja polkaise kovaa kakunleikkauksen aikaan :)

Näiden lisäksi tavoite on vielä askarrella hääsivuille video, missä kerrotaan meidän tarinaa lapsuudesta tähän päivään saakka kuvien ja stop motion-animaation avulla.

Eilen kävin myös paikallisessa (ja ainoassa) moriuspukuliikkeessä sovittelemassa mekkoja. Sieltäkään ei pukua tarttunut matkaan, mutta yksi potentiaalinen ehdokas, josta reippailla muokkauksilla saisi kyllä varsin toimivan. Tilausaika heille oli 16vk + muokkaukset, eli pari kuukautta tässä olisi aikaa vielä sitä jahkailla. Mekossa on paljon hyvää ja ihana selkä, mutta ihan ei vielä totaalista wau-efektiä syntynyt: muutoksina haluaisin esimerkiksi helmaa kaventaa A-linjasta puolimerenneitomalliin, joka saattaa mekon ilmettä muuttaa isostikkin ja lopputulosta oli vaikea arvioida ja alas asti tasaisena toistuva pitsi oli myös hiukan raskas omaan makuuni.. mutta pohdintaan jää.

Kuva

Tämä siis Bianco Eventon Ninfea. Samalta valmistajalta löytyi myös kivasti pitsimekkoon sointuva hiuskoru, mm!



Näiden jälkeen kävin kiekauksella sormusliikkeissä. Lähinnä omaa mieltäni rauhoittamassa, jotenkin olen jäänyt pohtimaan, jos kuitenkin vihkisormus olisi kivempi ihan yksirivisenä vaikka yhdellä vähän isommalla kivellä. Ja kivaltahan nekin näyttävät, mutta ainakin toistaiseksi taidan pitäytyä alkuperäisessä, käytännöllisemmässä suunnitelmassa.. Muutamia korviksiakin katselin. Joko rivisormusta mukailevaa hentoa blingiä tai sitten perus valkea helmi, joko nappina tai jotenkin vähän roikkuvana, yksinkertaista ja kaunista. Kaulakorua tuskin tarvitsee miettiä, jos mekon pitsiyläosatoive toteutuu.

Kakkossormusvaihtoehto tyyliä tämä, kuva täältä

Esprit Grace Glam, hopeaa ja zirkonia, kuva täältä

 

Koristeasiat on myös pohdituttaneet, mutta niistä on pakko kirjailla oma tekstinsä. Itselläni on orastava ajatus siitä, mitä haluaisin, mutta joka kerta, kun jollekkin alan asiaa puhua, tuntuu ideat heittävän häränpyllyä! Ajatustenlukija olisi paikallaan kun omakin visio on vielä jäsentymätön, selitä sitä sitten muille..

The Bridezilla in me

Tiedättekö sen vihreän, tultasyöksevän otuksen, joka murisee ja karjuu, ärisee, puhisee ja tallaa kaiken tielleen sattuvan lyttyyn? Eli siis sekopäisen morsiammen, joka sokeutuu suurien suunnitelmien edessä, pakahtuu paineisiin ja ahdistuu ajatuksiin? En minäkään - mutta silti joku sellainen yrittää kurkkia korvani takaa..

Olen täynnä ideoita, mutta silti vailla rohkeutta tehdä lopullisia päätöksiä. Hihkun innosta, mutta samalla ärsyttää, koska en pääse intoani käyttämään. Olen onnesta soikea ja odotan syksyä, mutta samaan aikaan arki painaa niskaan niin, että huimaa.. Tuntuu, että pitäisi saada enemmän aikaan. Haluaisin saada enemmän aikaan! Haluaisin olla valmiimpi ja varmempi. Tuntuu, että olen jatkuvasti kahden vaiheilla - mekosta, sormuksesta, tarjoiluista, koristeluista, ihan kaikesta. Pahimpien (ja täysin turhien) riitojen aikaan jopa koko touhusta (Love me, even when you hate me! Rakastan, rakastan..)... Haluaisin tehdä jotain konkreettista. Olen kärsimätön ja turhautunut. Olen ärsyyntynyt jopa omaan ärsyyntymiseeni.

Ja kaikki ihan vain siksi, että seitsemän kuukauden ja päivän päästä minusta tulee lopultakin Vaimo.

*syvä huokaus*

Onnea on tällainen hömppäblogi. Onnea on kirje tulevalle aviomiehelle, aikana ennen häästressiä. Ja kirje itselle. "Älä rupea hermokimpuksi." Onnea on se, mitä meillä jo on. Kaikki mennyt - ja kaikki tuleva. Onnea on ukkokulta, joka pysyy ♥

Karkauspäivä.

Vieläköhän tota sulhoa pitäis tuttikarkkisormuksella kosaista ;)