Louhisaaren juoma osa 2 ja häästressitsekkausta

Nyt on toinen erä Louhisaaren juomaa tehtynä - maku ei edelleenkään ole erityisen pirskahteleva, mutta edelleen erinomaisen hyvä. Molempi parempi siis! Väri tämänkertaisessa selkeästi tummempi, mutta se ehkä johtuu lehtien kiehauttamisesta yhdistettynä pidempään tekeytymisaikaan.

Tällä kertaa toteutin seuraavalla ohjeella: 2l mustaherukanlehtiä huuhdeltuna kattilaan 2½l vettä kanssa ja kiehautus. Hiukan jäähtyneeseen liemeen 1½rk viinihappoa ja tekeytyminen yön yöli (käytännössä 1½ vrk). Seuraavana päivänä 250g sokeria liotettu lämpimään veteen ja sekaan - harsolla sihtaus ja pullotus.

Tällä viikolla on pakastinta taas täytelty viimeisillä kesän mauilla - viinimarjalehdet sekä raparperit on nyt pakastettu odottamaan jatkokäsittelyä. Puskissa huhkiessa alkoi jo selvästi huomata kesän kääntymisen syksyyn. Sormien kohmetta, lehtien punerrusta. Tuivertava tuulikin tuoksui jo ihan syksyltä! Ihan mahtavaa! Vietin päivän kääriytyneenä vilttiin, lipittäen teetä ja katsellen tuulen tanssia puissa. Illan kruunasi pilvetön tähtitaivas, Perseidenien meteoriparven näytös sekä kaukaa kajastavat elosalamat.

Vähissä ovat viime aikoina olleet ne pienet hetket, kun ehtii pysähtyä, huokaista ja vain olla. Stressi on siitä kumma, että sen kasaantumista ei varsinaisesti edes huomaa - kunnes tajuaa muuttuvansa tiuskivaksi ja negatiiviseksi ärrinmurrinmöykyksi, joka häärää jatkuvalla syötöllä, muttei silti saa mitään aikaan. En tiedä, oliko se eilisen jo lähes nenää nipistävä illan viileys, yöllinen pysähtyminen tähtitaivaan alla, kuun asento, päiväkahvin kanssa nautitut palat tummaa suklaata, magnesiumlisä vai kenties naishormoonien oikea vaihe - mutta viime päivinä ovat järjestelyt edenneet hyvin ja hyvällä draivilla. Eilen tein kaupat fb-kirpparilla kolmesta hanallisesta lasiastiasta sekä selfie stationin liitutaulusta, jotka siskoni ystävällisesti iltelenkillään kävi hakemassa. Aloitin projektini helmirannenauhan uudelleenpunonnassa omatoimisesti. Pistin tilaukseen korvakorut sekä viitan. Ja tänään ahersin lähemmäs kuusi tuntia ompeluluolassani. Viikonloppuna näin ensimmäistä kertaa sulhon puvussaan - ja silloin taisi totuus iskeä päin naamaa niin, että sai pakkani vallan sekaisin ja pienen paniikin päälle. Eilen kävin kuitenkin silloin otettuja kuvia uudelleen läpi ja näin taas sulhonkin aivan eri valossa <3 hyvä tästä tulee..

Elokuun ilta ja pilvet merellä

Häihin on tänään 51 päivää. Kaiken stressin ja tyhjästä äksyilyn keskellä tajusin vähän aikaa sitten onneksi pysähtyä. Käydä lukemassa tämän blogin ensimmäisen postauksen ikinä. Ja muistuttaa itseäni siitä, mikä on tärkeää - eli tuo mies <3 ja jottei hänkään sitä pääse unohtamaan, tein hänelle yksinäisten iltojen pasianssipakan. Eli korttipakan kortteihin kirjattuna 54 syytä miksi häntä rakastan. <3

 

Kuluneen viikon yksi kohokohdista oli kuulla siskoni soittavan meidän kirkossa meidän vihkimiseen suunniteltua laulua  
(ja vuoroa odotellessa sivustalla seurata, kun joku onnellinen, tuore aviopari sai kuplat päällensä kirkon ovella, *hetki*)