Polttariprinsessa

Viime viikonloppu oli yksi elämäni raskaimmista, mutta samalla onneksi myös ikimuistoinen. Lauantai aamusta kuluneiden viikkojen stressi kasaantui ja itkeäpäästelin paineita ulos jo ennen aamuseiskaa neljän tunnin katkonaisten yöunien jälkeen. Edellisen päivän tukanvärjäysoperaatio ei mennyt kuten strömsössä, eikä koekampauskaan aivan nappiin. Kuusi takapuolen puuduttavaa tuntia kampaamotuolissa - ja uutta istuntoa odotellessa. Hautajaiset, lasten hämmentyneisyys ja edessä yö erossa, ensimmäistä kertaa taas kuukausiin, Ei parhaimmat lähtökohdat polttariviikonlopulle...

Onneksi kaasoni on kultaa <3

Kyydin polttareihin sain siskoiltani. Tunti takapenkillä - ilmapallojen ja popkornien piirittämänä. Hiljaisuus, aikaa ajatuksille ja vertaistukea. Ja vaaleanpunainen kukkapanta.

Ajelimme pikkuteitä aivan mahtavalle merenrantamökille, jossa ystäväni odottivat kuohuvan kera. Ensimmäiselle illalle oli ihanasti ajateltu rentoutumista ja rauhoittumista. Aarrekartan avulla löysin polttarivieraiden jättämiä terveisiä ja muistoja. Pääsin morsiussaunaan ja mereen. Tietoni testattiin pätevä emäntä-visassa. Pääsin tulkkaamaan poikien polttaribiisin paikallisella murteella. Ja mikä parasta, pääsin nukkumaan, kun uni alkoi painaa silmää - ja nukuin kuin tukki. Seuraavana aamuna sain päälleni tuikeenpinkeet ysikytluvun helmihiphopparijoujoumikälie-vaatteet, mitä neonpaa sen parempaa! Ja näihin liittyen aamujumppatehtävä, voi elämä! Jonkun arkistoista löytyi yläasteella tekemäni (ja yhdessä ryhmän kanssa esittämäni) koreografian muistiinpanot, voi elämä elämä elämä, ja siitä oli tehtäväni opettaa pätkä muille - jou! "Jalka länteen". Että tanssi siinä nyt sitten :D tämän jälkeen jätimme hyvästit mökille ja nyyh, lähetin vielä viimeiseksi vaihtuvan sukunimeni ilmapallon kyydissä tuulien teille - eli valitettavan tiheään rantaruohikkoon lepäämään merituulen tuoksuihin. Tämän jälkeen päivän loput aktiviteetit liittyivät rakkaisiin harrastuksiini, eli ohjelmassa oli vielä futisgolffia (mahtavaa, voin suositella kaikille) ja geokätköilyä (ihan mua varta vasten tehty mysti, kuin siistiä! Ja päätepiste varmasti vähintään terrain 4!, toivottavasti kaaso ei kovin kovia mustelmia saanut ihmispyramidin romahduksesta). Ihan just mun näköistä puuhaa, ihan just tähän hetkeen sopivaa ja just täysin tyystin tarpeellinen, pakollinen irtiotto. Polttareista palattua olin puolen tunnin päästä jo lähettänyt kymmenisen viestiä, sopinut lastenvahdin häihin ja hionut aikataulua - tässä kohtaa selkeästi pysähtyminen on pakotettava.

Mitä jäi käteen. Ihania muistoja. Mahtavia hetkiä. Ystäviä, jotka uskaltavat olla avoimen huolissani lähimuistini tilasta, mutta tykkäävät musta silti. Lämmin tunne. Se panostus ja vaivannäkö. Se, miten hyvin ne mut tunteekaan. Ja miten ne silti osaa yllättää. Jokaisen kanssa historia - jokaisen kanssa tulevaisuus, ainakin jos se musta on kiinni <3

Kiitollisuus.

"If nothing ever changed, there'd be no butterflies."