Hääsivuluonnostelma

Somehäähommia keskustellessa antoi sulho luvan omien hääsivujen perustamiselle. Itse ei kuulemma ehdi, mutta kotiäidillä kun on aikaa jne jne.. Noh, mielestäni juhlainfon ja lisätietojen kasaaminen yksityisille nettisivuille useiden hääkutsun liitteiden sijaan on pelkästään hyvä ajatus. Sanoja ei tarvitse säästellä, mutta luontoa säästyy! Ja samalla sivuille voi laittaa esittelyä sulhosta ja morsmaikusta, yhdessä ja erikseen, samoin kuin yhteisestä taipaleesta. Kaukomatkalaisten ajo-ohjeet saa suoraa kartalle ja majoitusvaihtoehdot linkitettyä. Ja sitten on esimerkiksi juhlapaikan osoitteet ja tarvittavat puhelinnumerot jossain ylhäällä, kun kutsu on kiireessä matkaan lähtiessä unohtunut keittiön pöydälle.

Alustavan luonnostelun mukaan meidän hääsivuille tulee..

• Samat tiedot kuin kutsussa
• Tiedot vihkipaikasta, ajo-ohjeet, historiaa kirkosta?
• Tiedot juhlapaikasta, ajo-ohjeet, linkki paikan kotisivuille ym. tietoa?
• Juhlainfo
• Vinkkejä majoitukseen kaukomatkalaisille, taxin numero?
• Yhteystiedot meille + kaaso & bestman?
• Linkki Save The Date -videoon ja Spotifyn soittolistaan, jos sellaiset saadaan aikaiseksi
• Meidän tarina
• Sulhon ja morsmaikun täyttämä "ystävänkirja"
• Kaason & bestmanin esittely?
• Sneek peek -osio kuville?
• Laskuri tapahtumaan
• Hästägi ym. esille

Save The Date - video?

Kun vain aikaa olisi loputtomiin! Totesi tuleva morsmaikku, kun netistä Save The Date-videoita löysi.. Meinaa kyllä näyttää omaan silmään hauskalta tuollainen videoiden kanssa kikkailu. Sulhokin jo pikkaisen innostui, että olisihan se kiva etenkin kavereille tuoda naintisuunnitelmat julki jollain muulla tavalla kuin tekstarilla.. Inspiraatiovideoita Youtubesta.

Ja pitihän sitä samantien itsekkin koittaa tehdä stop motion -animaatiota Windowsin elokuvatyökalulla - ja onnistuu! ;) kun vain sitä aikaa..

Juhlapaikkapohdintaa

Juhlapaikan metsästys etenee. 8/10 paikoista on vastannut kyselyihin ja ensimmäinen visiitti potentiaaliselle juhlapaikalle on sovittu!

Juhlapaikkaa miettiessä olemme olleet kohtalaisen samoilla linjoilla. Haluamme, että tila on yhtenäinen ja sellainen, jossa myös mahdolliset tanssit ja jorailut onnistuvat. Ei ravintolahäitä. Eikä muutenkaan liian jäykkää tai ahdasta tilaa. Piha tai muu jaloittelutila, etenkin lasten höyryjen päästämiselle, on melko must. Mutta syksystä kun ei tiedä, täytyy porukan mahtua hyvin myös sisätiloihin. Toiveena on, että tilassa saisi viipyä yli puolenyön. Virallisten jälkeen jorailu ja rentoilu kauempaakin tulleiden ystävien kanssa siintää jo silmissä. Ja yhteydet mihinkään jatkoille ovat joka tapauksessa olemattomat. Tunnelmallisuus ja persoonallisuus plussaa!

Juhlapaikkakyseilyitä on lähetetty sekä seurojenhuoneille, tanssilavoille että ihan juhlatiloiksi itseään markkinoiville. Kaikki kotokaupungin tältä laidalta, n.30km säteellä omasta kodista. Hajonta on suuri. Toisissa tarjotaan tilan lisäksi vain tuolit ja pöydät ja toisissa kaikki kattauksesta loppusiivoukseen. Osa on sitoutunut ottamaan pitopalvelun aina tietystä paikasta ja toisissa ei ole kunnon keittiötäkään (no, sellaiset karsiutuvat mahdollisuuksista pois jo heti kättelyssä). Myös anniskeluoikeudet vaihtelevat. Vaikka seurojentaloilla saisi valomerkistä neuvoteltua helpommin, uskon, että kallistumme ihan juhlapaikan puoleen. Tilan viihtyvyys on kuitenkin hyvän ruoan jälkeen se, mihin juhlia järjestäessämme haluamme panostaa.

Vihkikirkko: checked!

Vihkikirkon valinta tehtiin meidän lapsuuden "kotikirkkojen" välillä. Toisena vaihtoehtona oli pieni, intiimi ja sympaattinen puukirkko, toisena suuri, mahtava ja historiallinen kivikirkko. Molemmat paikat yksilöllisiä ja upeita - pelkkiä hyviä vaihtoehtoja siis. Koska sulholla ei lopulta ollut näistä kahdesta enää väliä, sain itse tehdä valinnan. Vaikka pienen kirkon selkeästi lyhyempi matka alttarille pistikin kovan vastuksen mietintään, niin tokihan se "oman" kivikirkon puoleen sitten kääntyi . Sen kivikirkon, jossa olen itse ripille päässyt ja partiolupaukseni antanut, sen kivikirkon, jossa vanhempanikin ovat aikanaan tahtoneet. Sen kirkon, jonka kellojen soitto nyt kaikuu omaan ensimmäiseen kotiimme asti aina sunnuntai-aamuisin. Meidät vihitään Perniön Pyhän Laurin kirkossa!

Kirkko varattiin heti samalta istumalta, kun saatiin päivämäärä päätettyä. Ehdin kuitenkin vasta tänään käydä tulevan vihkipaikan nurkilla napsimassa muutamia fiilistelykuvia.

Kirkon nurkilla kierrellessä nappasin muutaman kuvan myös paikoista, joissa hääpotretit voisi hyvin ottaa. Todennäköisesti mietimme jotain yksilöllisempää ja "enemmän meitä," (eikä syksyllä voi olla varma, että ulkokuvaus edes onnistuu), mutta kyllä näihinkin maisemiin voisi mielestäni hääparin sijoittaa!

Häiden teemaa

Meidän häihin ei tule mitään tiukkaa tai tarkkaa teemaa (sulho meni ja ampui alas muun muassa huikeat ehdotukseni rakkaudenlaivahäistä, navigointihäistä ja kekrihäistä). Pienen perfektionistimieleni mieliksi tullaan jonkinlaista värien ja koristeiden yhtäläisyyttä silti toteuttamaan. Överiä koitetaan välttää tässäkin asiassa, mutta joku punainen lanka täytynee olla. Saadaan sitten kutsut ja paikka edes suurinpiirtein samaan sarjaan kuuluvaksi.

Luontoihmisinä häiden värimaailmaa tullaan kasaamaan vuodenajan inspiroimana, ja kah, syksy tarjoaa ihan mahtavasti valinnanvaraa! Oranssia näyttäisi olevan vähän joka kortissa, mutta kallistetaanko muut värit mustan ja valkoisen sävyyihin, ruskeaan, siniseen vai petrooliin.. Tällaisia mietteitä tällä hetkellä.

Ensimmäiset vastaukset juhlapaikkakyselyihin ovat tulleet! Osa mahdollisuuksista on karissut pois vierasmäärän ja osa häiden syksyisen ajankohdan takia. Toinen nettisivujen perusteella lemppareistamme on alustavasti varattuna, kuun vaihteessa selviää, vahvistuuko varaus vai päästäänkö sitäkin miettimään itsellemme. Vielä odotellaan muutamaa vastausta ja seuraava vaihe onkin sitten käydä tarkastamassa toiveitamme parhaiten vastaavat paikat ihan livenä! Tänään laitoin myös ensimmäisen mailin ensimmäiseen mahdolliseen pitopalveluun, joita juhlapaikoista suositeltiin.

Tasaisen varmasti eteenpäin - se kuuluisa peruna kerrallaan!

Paikkakortit

Paikkakortit on yksi häiden ehdoton tsi-juttu! Ja valinnanvaraa malleista tuntuukin olevan vaikka muille jakaa. Mielestäni on hyvä idea, että paikkakortti toimii illan edetessä lasin merkkinä. Ja juuri sen takia uskon tällaisten tulevan väkerrettyksi, vaikka varsinaisten paikkojen sijaan osoitettaisiinkin jokaiselle vain pöytä, mistä valita paikkansa. Se, mikä tyyli paikkakorteissa lopulta valitaan ratkeaa varmasti häiden "teeman" selkiydyttyä. Päätöksiä, päätöksiä, vaikkakin vallan pieniä ;)

Tällä hetkellä jotenkin lempparina olisi puiset, sopivasti teemaan tuunatut pyykkipojat! Hox, ainakin Granit myy aakkosleimasimia!

Ilmiö: somehäät

Itse olen kuluvana kesänä ollut mukana useammassa häähuumassa, niin facebookissa kuin instagramissakin - ja ihan ilman kutsua! Mielestäni on ihana seurata toisten juhlia, kauniita morsmaikkuja, onnessaan hykerteleviä sulhoja ja viihtyviä juhlavieraita. Omalle kohdalle somehääilmiö on kuitenkin vähän kaksijakoinen juttu. Toisaalta on kiva nähdä, miten vieraat kokee juhlan ja jäähän siitä sitten liuta täysin toisenlaisia muistoja itselle tärkeästä päivästä. Mutta nimenomaan jää - ikuisiksi ajoiksi internetin syövereihin. Yksityisyyden menettäminen kirpaisee. Ollaan kuitenkin jo aiemmin ihan tietoisesti päätetty välttää esimerkiksi lasten kuvien jakamista julkisesti.

Käytiin viikonloppuna keskustelua aiheesta. Häiden osalta halutaan etenkin vieraiden ottamia kuvia kasata yhteen ja saada itsellemme talteen, myös polttareista ym. Ja koska sosiaalinen media on meillä osa arkipäivää, tuntuu sen valjastaminen hääkäyttöön ihan luontevalta. Itse olen ainakin vallan hurahtanut instaan, kotiäidin halvat hyvit ja sillein. Käytiin kuitenkin läpi vaihtoehtoja. Hääsovelluksilla (esim. WedPics) saisi luotua täysin yksityisen kuvagallerian, mutta tätä varten täytyisi jokaisen vieraan ladata sovellus älypuhelimeen.. Instagramiin uuden yksityisen hääkäyttäjätilin avaamisella saisi itse hyväksyä ne, ketkä kuvia pääsisivät suoraa seuraamaan (toki kaverien omilla feedeillä kuvat näkyvät omille kavereilleen), mutta silloin juuri se etu, josta itsekin kesän häiden vapaamatkalaisena nautin olisi muilta suljettu. Niinpä päätimme tyytyä perinteiseen ja helppoon #häähästägiin. Kunhan vielä keksitään, mikä se Meidän oma on, ettei vieraiden tarvitse keksiä omiaan. Ja sitten vaan toivotaan, että kuvavirta pysyy asiallisena, eikä ketään julkaise kuvia sulhon jännähikisestä ohimosta tai morsmaikun liikutuksenkyyneleissä uitetusta naamasta.. ;) Toivon mukaan saadaan hästägin taakse ladattua sneak peekeja myös valmisteluista!

#hästägin lisäksi internettiä olisi ajatus käyttää häissä myös muuten hyödyksi. Sulho vielä vaatii vähän sulattelua ;) mutta pohdinnan alla olisi Save The Date - ilmoituksen lähettäminen linkkinä videoon (onnistuisi ihan näppärästi esim. Googlen sivupalvelun kautta, saa rajattua, että sivun näkee vain linkin saaneet) sekä hääsivuston perustaminen hääinfolle (joko Googlen Sivut tai ihan joku hääsivusto; mywedding, the knot, gettingmarried, hääsivukone). Lisäksi selvitellään saisiko Spotifyn toimimaan niin, että vieraat pääsisivät lisäämään häitä varten luodulle soittolistalle biisejä, jotka liittävät meihin.

Somehommien lisäksi viikonlopun puhteina suurinpiirteinen budjetti: checked sekä alustava kutsuvieraslista: checked! Vierasmäärä olisi nyt reilu 80. Mahdollisia hääjuhlapaikkoja listattiin ylös ja niistä suosikeihin lähetettiin jo alustavia kyselyitä. Samoin pitopalveluita laitoin jo muutaman ylös, jos ja kun sellaisia lähdetään erikseen valitsemaan.

Kiitoslahjat

Vaikka aikamoisia herkkuhirmuja välillä ollaankin, omissa häissämme tuskin katetaan kiitoslahjoiksi perinteisiä hääkarkkeja. Ihan vaan koska ei - itse en oikein ole päässyt selvyyteen hääkarkkien perinteisestä tarkoituksesta. Ja jos haluttaisiin jollain tavalla juhliin osallistumisesta kiittää, uskon että keksitään kyllä muitakin tapoja kuin suklaapalloset, joita ei välttämättä edes syödä. Ellei sulho sitten keksi ruveta suunnittelemaan omia karamelleja, joita jakaa! ;) ..pieni muisto sen sijaan olisi kiva antaa.

Ja niin, sisäisen tsi-ihmiseni sormet taas syyhyvät. Syksyisiin kiitoslahjoihin saattaisi sopia pussi oman pihan kukista kuivattuja siemeniä; "auta rakkauttamme kasvamaan". Tai aineet mukilliseen kuumaa suklaakaakaota syksyisiä iltoja lämmittämään.

Tulin kuitenkin huomanneeksi, että 1.10. vietetään useita kansainvälisiä teemapäiviä, kuten ikääntyneiden päivää (YK), kansainvälistä kasvisruokapäivää sekä Tampereen päivää (hih!), mutta se, mikä itselleni iski, on heijastinpäivä! Pinterestistä kolusin läjän tsi-ideoita ja molempien suosikiksi tällä hetkellä nousi heijastinkankaasta tehty rauhankyyhky-origami! Tästä olen aika intsinä! Eikä tämä ollut, ainakaan paperilla, mikään täysi mahdottomuus toteuttaa - edes paksumpisormiselle sulholle ;)

Häämekkohaaveita

Ottakaapa mielikuva. Kotiäiti, jalassa miehen pieneksi pestyt sukat, ainakin viisi vuotta vanhat legginsit, kahdelle vauvalle tuhannesti aukinapsutellut imetysliivit, sivusaumasta periksi antanut toppi ja miehen hupparipaita - se sentään Gantia! Tukka kolmatta vuotta ponnarilla.. Ja siihen haaste. Miten saada tämä yhtälö löytämään unelmiensa häämekon, luonnollisesti tyköistuvan ja muotoja imartelevan, ja vielä sellaisen, jossa mielellään viettää yhden elämänsä ikimuistoisimmista päivistä, tuntee olonsa hyväksi ja tulee vielä mielellään kuvatuksi? Kyllä taitaa olla taikojen paikka!

Luonnollisesti odotukset häämekosta ovat korkealla. Ja valinnanvaraa niin vietävästi! Visiitti liikkeeseen täytyy varmasti tehdä hyvissä ajoin, jo pelkästään sen takia, että saa valittua vartalotyypille istuvimmat mallit etsinnän alle. Mutta en todellakaan poissulje vaihtoehtoa hankkia mekkoa käytettynä. Päinvastoin, mielestäni olisi vain hienoa, jos unelmien mekko löytyisi käytettynä. Onneksi nykyään käytettyjäkin liikkuu hyvin, kirpputoreillakin, huudossa ja torissa, lovebird HKI ja myös paikallinen liike mainostaa korvanneensa pukuvuokrauksen käytettyjen myynnillä!

Haluan, että mekko on vaalea, todennäköisesti valkoinen. Toivottavasti yläosastaan pitsinen. Ja selästään jonkin jujun omaava. Syyshäät kun ovat kyseessä, voisi yläosa olla vähän peittävämpi, ehkä hihallinenkin. Kokonaisuutena toivon, että mekko olisi simppeli, mutta juhlava. Ei mikään kermakakku-unelma. Mitään värikoristeita itse mekkoon tuskin haluan. Mutta ehkä väriteeman mukainen ylläri alushameena? Huntua tai tiaraa, tuskin. Kukkakoriste tukkaan, mahdollisesti. Laahus, maltillinen.

Jos nyt yhden kuvan kanssa lähtisin liikkeeseen, olisi se otos Essi Pöystin häämekkosta, siinä on jotain aika kivaa.

Kuva Iltalehdestä

Ps. Nyt se salaa häähurahtanut anopikas oli mennyt ihastumaan - kaikesta edelleen tietämättä, paikallisen liikkeen ikkunassa komeilevaan häämekkoon! "Se niin sopisi sulle!" :D ♥ 

We've got The Date!

Päivämäärä: checked!

Ensin mietittiin elokuun vielä lämpimiä iltoja, hidasta hämyä ja hentoa haikeutta kesän päättymisestä. Lopulta vaakakuppi kuitenkin kallistui kunnon syksyn puoleen - ja lokakuulle. Ei kuumuutta, ei kärpäsiä, ihan toisenlaista tunnelmaa kuin kesällä. Tunnelmallinen syksyn pimeys, kirpeys, ilman raikkaus - ja sen jälkeen koko kylmä talvi aikaa muistella rakkaudentäyteistä päivää.. Eikä taida olla sattumaa, että päiväksi valikoitui yhteisen nimipäivämme = epävirallisen vuosipäivänämme jälkeinen lauantai. Ja pieni numerofriikki kun olen, onhan tämä päivämäärä nyt se kuukauden vekkulein. Siinä se nyt on, The Date!

.: 01.10.2016 :. 

♥

Sääukko hei! Olethan päivällemme lempeä. Tarjoile vain sopivasti sadetta. Ehkä pilkahdus auringonpaistettakin. Liekehtivää ruskaa. Värejä ja valoa. Lehtien tanssia tuulessa. Viileys, joka saa ihokarvat nousemaan koholle, mutta taittuu lempihuopaan kääriytymällä. Hitaasti hämärtyvä ilta. Taivaanranta kuin maalaus. 

Pimeä yö, johon kuiskata kiitokset - tuoreena miehenä ja vaimona.

Kuva Pinterestistä

ps. Käytiin samana iltana kirkon varaamisesta vanhemmillani kahvilla ja kirjattiin päivämäärä ylös heidän seinällään kiikkuvaan syntymäpäiväkalenteriin. Saas nähdä, koska ylläri huomataan! Sieltä saattaa meinaa pyrähtää linjoja pitkin yksi kappale kohtalaisen innostunutta anopikasta ;) 

Ensimmäinen häästressi

Hyvä että olen nilkkojani myöten päässyt kahlaamaan hääjärjestelyjen maailmaan ja nyt jo olan takaa kurkkii ensimmäinen häästressi. Muutama läpi selattu hääblogi, ja huomio siitä, että häitä suunnitellaan myös jo vuodelle 2018! Eikö meillä olekaan aikaa tarpeeksi? Onnistuuko häiden suunnittelu keskellä pikkulapsiarkea? Ja onko se hetki nyt sitten kuitenkaan oikea? Silmäys juhlapaikkoihin, moni on jo tuttu, monesti juhlittu, saako paikkoja ja juhlaa tarpeeksi omannäköiseksi millään? Parhaimmat ystävät, myös mahdolliset kaasot ja bestmanit asuvat kauempana, onko järkeä lähteä yksin puurtamaan? Onko se kaiken stressin, rahanmenon ja kireilyn arvoista?

Soitto sulholle, "On."

Ja tottahan se on. Turha tässä on ennakkoon kriiseillä, Aikaa kyllä oikeasti luulisi olevan, kun vain pistää ranttaliksi. Ja sitten täytyy toivoa, ettei se kuuluisa naisen mieli kauhean montaa kertaa ehdi muuttumaan kaikenmaailman teemojen ja värien suhteen, o-ou!

Peruna kerrallaan!

Sulhon kanssa saatiin viikonloppuna juteltua häiden luonteesta, jaettua joitain pieniä yksityiskohtia ja "se ois siistiä" juttuja, joita haluttaisiin juhlaan. Alkuvuoden häämessujen päivämäärät napattiin kalenteriin. Ja sitä pohdittiin, missä vaiheessa olisi hyvä tulla kaapista ja kertoa suunnitelmista myös lähipiirille - saa nähdä, saadaanko säästettyä asia jouluun asti, olisi meinaa aika makea lahjaidea! Seuraavana listalla on to do-listan ja lentävien ideoiden listan kasaaminen ja pikkuhiljaa alustavan vieraslistan järkeily. Sekä budjetti! Myös The Date vielä puuttuu - sen jälkeen pääsisi sitten kyselemään kunnolla kirkkoa ja juhlapaikkaa. Jännää!

Valitse sulhanen: checked!

Vaikka mitään ei ole sovittu, paljon on jo hyvin selvää. Päivämäärää ei ole lyöty lukkoon, eikä suuriakaan linjoja piirretty. Mutta silti mielikuva juhlista alkaa muodostua. Häilähdyksiä, hetkiä, maisemia ja tunnelmia.

Haaveilijasieluna ja taivaanrannan maalarina olen varmaan ensimmäisistä ihastuksista asti haaveillut Siitä Suuresta Päivästä ja nappaillut kalenterinkulmiin ideoita. Mitä vanhemmaksi ja vakiintuneemmaksi olen tullut, sitä selkeämmin Suuren Päivän prinsessahöttöhaaveet ja kermakakkuöveristrasselitoiveet ovat karisseet - ja tilalle on selkeytynyt päämäärä Suuresta Rakkauden juhlasta, meidän kahden päivästä, jolloin suurimman wau-efektin antavat omat tunteet, jolloin on täysin sallittua olla äitelänällösti liimaantuneina toisiinsa - ja jolloin todellakin saa pussailla sen ukkokullan puhki!

Sulhasen lisäksi tiedossa jo on, että..

• Juhlaa olisi hieno juhlia ensi vuonna, 10v yhteistä taivalta takana, aika hienoa. Ehkä keväällä, mutta koska se taitaa tulla vähän hätäseen, niin todennäköisemmin syksyllä. Itse en ole varsinaisesti kesäihminen, sitäpaitsi juhla vähän "sesongin" ulkopuolella houkuttelee yksilöllisyydessään. Miten symppistä olisi illan hämyssä, kynttilöiden loisteessa käpertyä yhteisen viltin alle?
• Kirkko (jeps, päätös kirkkojuhlasta checked) ja paikka valkkautuvat yhteisiltä kotoseuduilta maaseudun rauhasta tai meren rannalta. Joku tunnelmallinen ja rauhallinen paikka, riittävät sisätilat, jos juhlitaan syksyllä, mutta kuitenkin mahdollisuus myös ulkona oloon sään salliessa. Juhlaväki tulee sisältämään myös lapsia (lapsellisuuspäätös checked), joten mikään pönöttelyjuhla ei tule kyseeseen. Seurueessa on myös innokkaita tanssijoita, joten tanssilattia jossain muodossa on pakollinen. Todennäköisesti orkesteri, mutta myös joku dj/spotifyhomma. Vieraat koitetaan rajata tiiviisti ja pitää määrä kohtalaisena, mutta viimeinen niitti tullee juhlapaikan rajoista.
• Kohtalaisena TSI-ihmisenä haluaisin itse tehdä juhlien eteen paljon, jo pelkästään ainutlaatuisuuden takia. Koristeluita, lahjoja, kutsut?, kukkajuttuja?, pikkuihmisten pukuja?, ruokiakin?.. Toisaalta, yksinkertaisuus kunniaan, simppeliä ja tunnelmallista on toiveissa.
• Lahjalistaa tuskin tarvitaan, yhteistä omaisuutta kun jo on.. Muistamiset toivotaan todennäköisesti häämatkatilille tms., vaikka pidemmälle häämatkalle kaksin tuskin ihan hetkeen päästään. Häämatka saattaa siis muodostua kahdesta matkasta, joista ensimmäinen siinä heti häiden jälkeen ja joku isompi sitten kun ei olla enää ihan niin kiinni lapsissa.
• Perinteisiä hääohjelmanumeroita, kuten morsiammenryöstöä (ahdistaa lapsien puolesta jo valmiiksi) tuskin juhlaan sisältyy, ei kumpikaan olla mitään huomion keskipisteeksi pyrkiviä. Yhteistä kivaa sen sijaan koitetaan keksiä ja järjestää. Ainakin Toivo ja Lempi ja lyhtyjen lähetys yötaivaalle olisivat aikas kivoja, kuvakoppi/polaroid, kuvatarina yhteisestä taipaleesta tähän asti, jotain aviovinkki/treffivinkkejä vierailta... Morsiammen isän puhe varmasti saadaan ja sulhanenkin lupasi omaansa yrittää ;)
• Kunnon kuvaaja ainakin osaan juhlasta on must, samoin hästägi vieraiden kuville! Konkreettisia juttuja muistuttamaan päivän hehkusta jälkikäteenkin.
• Tämän kaiken lisääksi läjä pienempää sälää, jännää nähdä, mihin suuntaan juhla muotoutuu...

Konkreettisesti ainoat tehdyt asiat on hääsivuston muistilistoihin rekisteröityminen, oman häätaulun luominen pinterestiin, rakkauslaululistan luominen spotifyhin sekä sähköpostitilin avaaminen tulevalle uudelle sukunimelle :D (jeps, siihen checked, vihdoin saan saman sukunimen, joka lapsille jo annettiin!)

Tulevalle aviomiehelleni

Hei Rakas!

Kiitos, että juuri sinä olet siinä. Kiitos jo taivalletusta yhdeksästä vuodesta. Kiitos maailman parhaista pikkuihmisistä. Kiitos ymmärryksestä rohkaisusta ja tuesta. Kiitos luotettavuudesta ja rauhallisuudesta. Kiitos järkkymättömästä rakkaudesta.

Enpä osannut ensimmäisissä kotibilekohtaamisissa, melkein 15 vuotta sitten arvata, että tässä se ukkokulta on, tuleva aviomieheni. En arvannut silloinkaan, kun 12 vuotta sitten istuin ensimmäisen kerran sinisen Citikan etupenkille. Ja taisin pyristellä ajatusta vastaan vielä silloinkin, kun 10 vuotta sitten sinä jo tiesit. Sinä olet kesyttänyt minut.

Yhdeksän vuotta. Kuusi asuntoa. Viisi kaupunkia. Yksi oma talo. Kaksi lasta. Ja koira. Matkoja, juhlia, reissuja ja illanistujaisia. Ystäviä ja sukulaisia, mahtavia uusia tuttavuuksia ja kirpaisevia menetyksiä. Erossa vietettyjen öiden pitkiä tunteja, ihonkaipuuta, ikävää, venymistä ja odotusta. Tuhansia viestejä, skypepuheluita, lämpimiä ajatuksia ja kosteanpulskeita lentosuukkoja. Uskoa, toivoa ja rakkautta. Täyttä elämää.

Liian harvoin muistan kertoa sinulle, että olet mahtava tyyppi. Positiivinen. Pienistä hätkähtämätön. Peruskallioni. Siedät oikkujani, kummallisia tapojani ja naurat maailman herttaisimmalla tavalla aina, kun kyynelehdin hömppäohjelmieni edessä. Siinä missä itse arastelen, sinä olet aina valmis kokeilemaan uutta. Ja rohkaiset minuakin ylittämään rajojani. Olet meistä kahdesta rauhallisempi ja tasaisempi, pikkutarkempi ja pitkäpinnaisempi. Sosiaalisempikin ja ulospäinsuuntautunut. Meista kahdesta sinä saat varmemmin toisen taas paremmalle tuulelle. Olet mahtava isä. Rakastava ja leikkisä. Turvallinen. Vaikka arki kotona vaihtelee, olet aina halukas kiipeämään tilanteen tasalle. Etkä kiristele hampaitasi turhasta. Ihailen sitä, että ajattelet kaikista aina hyvää. Luotat tulevaan. Et jossittele tai murehdi turhista. Olet tyyni ja vankka. Olet suurenmoinen. Ihanampi kuin tiedätkään.

Ennen oltiin liian nuoria. Sitten liian opiskelijoita. Sitten liian kiinni koirassa. Sitten liian kiinni vauvoissa. Ja sitten talossa. Taidettiin mennä vähän perä edellä puuhun - ja naimisiinmeno jäi. Mutta nyt taitaa todellakin olla aika. "Voisi ne häät laittaa työn alle." - No, niin voisi. Rakastan sinua juro urokseni.

Uskon, meihin. Uskon tulevaan. Uskon, että häiden sinetillä parisuhteemme vain paranee. Varmistuu, virkistyy ja pöräyttää nuoruuden perhoset vatsanpohjaan. Se päivä tulee olemaan meidän. Ikimuistoinen ja vielä kiikkustuolissa kirkkaana mielessä.
Toivon, että elämällä on meille vielä monta upeaa juttua tarjolla. Toivon, että pääsemme sinne kiikkustuoliin asti yhdessä. Tahdon jakaa elämäni kanssasi. Tahdon olla arvoisesi. Tukenasi ja turvanasi. Tahdon kokea kanssasi, vanheta yhdessä ja oppia elämästä. Tahdon tahtoa, myötä ja vastatuulessa - silloinkin kun vihaan (hömppäsitaatti). Ja muistathan, vaikka sen sanominen arjessa välillä unohtuukin:

Rakastan!

Puss puss!
"Vaimo"