Tulevalle aviomiehelleni

Hei Rakas!

Kiitos, että juuri sinä olet siinä. Kiitos jo taivalletusta yhdeksästä vuodesta. Kiitos maailman parhaista pikkuihmisistä. Kiitos ymmärryksestä rohkaisusta ja tuesta. Kiitos luotettavuudesta ja rauhallisuudesta. Kiitos järkkymättömästä rakkaudesta.

Enpä osannut ensimmäisissä kotibilekohtaamisissa, melkein 15 vuotta sitten arvata, että tässä se ukkokulta on, tuleva aviomieheni. En arvannut silloinkaan, kun 12 vuotta sitten istuin ensimmäisen kerran sinisen Citikan etupenkille. Ja taisin pyristellä ajatusta vastaan vielä silloinkin, kun 10 vuotta sitten sinä jo tiesit. Sinä olet kesyttänyt minut.

Yhdeksän vuotta. Kuusi asuntoa. Viisi kaupunkia. Yksi oma talo. Kaksi lasta. Ja koira. Matkoja, juhlia, reissuja ja illanistujaisia. Ystäviä ja sukulaisia, mahtavia uusia tuttavuuksia ja kirpaisevia menetyksiä. Erossa vietettyjen öiden pitkiä tunteja, ihonkaipuuta, ikävää, venymistä ja odotusta. Tuhansia viestejä, skypepuheluita, lämpimiä ajatuksia ja kosteanpulskeita lentosuukkoja. Uskoa, toivoa ja rakkautta. Täyttä elämää.

Liian harvoin muistan kertoa sinulle, että olet mahtava tyyppi. Positiivinen. Pienistä hätkähtämätön. Peruskallioni. Siedät oikkujani, kummallisia tapojani ja naurat maailman herttaisimmalla tavalla aina, kun kyynelehdin hömppäohjelmieni edessä. Siinä missä itse arastelen, sinä olet aina valmis kokeilemaan uutta. Ja rohkaiset minuakin ylittämään rajojani. Olet meistä kahdesta rauhallisempi ja tasaisempi, pikkutarkempi ja pitkäpinnaisempi. Sosiaalisempikin ja ulospäinsuuntautunut. Meista kahdesta sinä saat varmemmin toisen taas paremmalle tuulelle. Olet mahtava isä. Rakastava ja leikkisä. Turvallinen. Vaikka arki kotona vaihtelee, olet aina halukas kiipeämään tilanteen tasalle. Etkä kiristele hampaitasi turhasta. Ihailen sitä, että ajattelet kaikista aina hyvää. Luotat tulevaan. Et jossittele tai murehdi turhista. Olet tyyni ja vankka. Olet suurenmoinen. Ihanampi kuin tiedätkään.

Ennen oltiin liian nuoria. Sitten liian opiskelijoita. Sitten liian kiinni koirassa. Sitten liian kiinni vauvoissa. Ja sitten talossa. Taidettiin mennä vähän perä edellä puuhun - ja naimisiinmeno jäi. Mutta nyt taitaa todellakin olla aika. "Voisi ne häät laittaa työn alle." - No, niin voisi. Rakastan sinua juro urokseni.

Uskon, meihin. Uskon tulevaan. Uskon, että häiden sinetillä parisuhteemme vain paranee. Varmistuu, virkistyy ja pöräyttää nuoruuden perhoset vatsanpohjaan. Se päivä tulee olemaan meidän. Ikimuistoinen ja vielä kiikkustuolissa kirkkaana mielessä.
Toivon, että elämällä on meille vielä monta upeaa juttua tarjolla. Toivon, että pääsemme sinne kiikkustuoliin asti yhdessä. Tahdon jakaa elämäni kanssasi. Tahdon olla arvoisesi. Tukenasi ja turvanasi. Tahdon kokea kanssasi, vanheta yhdessä ja oppia elämästä. Tahdon tahtoa, myötä ja vastatuulessa - silloinkin kun vihaan (hömppäsitaatti). Ja muistathan, vaikka sen sanominen arjessa välillä unohtuukin:

Rakastan!

Puss puss!
"Vaimo"