Vihkikirkon valinta tehtiin meidän lapsuuden "kotikirkkojen" välillä. Toisena vaihtoehtona oli pieni, intiimi ja sympaattinen puukirkko, toisena suuri, mahtava ja historiallinen kivikirkko. Molemmat paikat yksilöllisiä ja upeita - pelkkiä hyviä vaihtoehtoja siis. Koska sulholla ei lopulta ollut näistä kahdesta enää väliä, sain itse tehdä valinnan. Vaikka pienen kirkon selkeästi lyhyempi matka alttarille pistikin kovan vastuksen mietintään, niin tokihan se "oman" kivikirkon puoleen sitten kääntyi . Sen kivikirkon, jossa olen itse ripille päässyt ja partiolupaukseni antanut, sen kivikirkon, jossa vanhempanikin ovat aikanaan tahtoneet. Sen kirkon, jonka kellojen soitto nyt kaikuu omaan ensimmäiseen kotiimme asti aina sunnuntai-aamuisin. Meidät vihitään Perniön Pyhän Laurin kirkossa!
Kirkko varattiin heti samalta istumalta, kun saatiin päivämäärä päätettyä. Ehdin kuitenkin vasta tänään käydä tulevan vihkipaikan nurkilla napsimassa muutamia fiilistelykuvia.
Kirkon nurkilla kierrellessä nappasin muutaman kuvan myös paikoista, joissa hääpotretit voisi hyvin ottaa. Todennäköisesti mietimme jotain yksilöllisempää ja "enemmän meitä," (eikä syksyllä voi olla varma, että ulkokuvaus edes onnistuu), mutta kyllä näihinkin maisemiin voisi mielestäni hääparin sijoittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti