4kk häihin!

Satuhäitä sivusilmällä tiiraillessa on hyvä päivittää omien suunnitelmien etenemistä tännekkin. Valitettavasti alkuun on myönnettävä, että vaikka edelleen mennään rauhallisissa vesissä ja järjestelyjä tasaisesti eteenpäin puksuttaen, alkaa jonkinmoinen stressi kurkkia korvan takaa. Yhdistettynä naisen hormonaalisiin ihanuuksiin, hiostavaan kuumuuteen, reissulesken arkeen ja jatkuvasti vaivaavaan univajeeseen on ukkosrintama valitettavan todennäköinen - ja sulho valitettavan kovilla. Touhukkaan viikonlopun jälkeen hiljaista taloa kuunnellessa sen kuitenkin muistaa, loud and clear, miten paljon sen toisen seuraa kaipaakaan ♥

Sormustentilausreissulla käytiin sovittamassa sulholle pukuja. Kauppoja ei vielä tullut, mutta muutama ihan kohtalainen yksilö kyllä. Suurimmaksi kompastuskiveksi tällä kertaa muotoutui se, että minkä sininen sävyn sulho pukuunsa haluaa valita. Se on nyt kuitenkin selvinnyt, että todennäköisesti sulho pukeutuu ostettuun pukuun tai vuokrattuun smokkiin ja rusettiin (smokkipaitaan ehkä ja mahdollisesti henkseleihin). Kengät katsotaan sitten kun puku löytyy. Tällä sovittelulla vaikuttaa siltä, että sulhonkin puku tulee vaatimaan hienoista ompelijan kosketusta, joten hurjan kauaa puvun metsästystä ei sovi vitkutella.

Oman mekkoni osalta sovin alustavasti sen kiikuttavani seuraavana viikonloppuna ompelijan hellään huomaan. Tarkoittaa myös, että alusasujen ja kenkien valinta on lyöty lukkoon. Korkokengät tosin vielä vaativat vähän fiksailua - tähän ajattelin käyttää loppuviimein mekosta lyhennyksessä yli jäävää pitsiä. Lisäksi loppuillan tennarit on tilaamatta, mutta tähän ajattelin odottaa sulhasen kenkävalinnan varmistumista. Vielä tarvitsisi päättää minkälaisen yläosan mekkoon haluan. Siskoilta olen kinunut ideoita, vielä vähän laihoin tuloksin. Itselläni kuitenkin jonkinlainen ajatus asiasta jo on, niin toivottavasti ompelijakin osaa sitten auttaa suunnittelutyössä.

TSI-projekteista sukkanauha, laukkukirja ja miesten rusettien kokeiluversio on siirretty leikkuupöydälle. Valitettavasti pienemmän elosalaman päiväuniaika ehti loppua ennen kuin varsinainen puuha näiden eteen ehti alkaakkaan. Puuhommissa sulho osti vaneerin &-merkkiin ja opastauluihin - mutta päätyi askartelemaan penkkiä pihallemme. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikös? - toivottavasti.

Näiden lisäksi pohdinnan alla ovat olleet kutsut ja hääsivu. Laitoin maililla häävalokuvaajallemme kyselyä hänen osaltaan mainittavista seikoista hääinfon yhteyteen - ja hyviä pointtejahan sieltä tuli. Valokuvaajamme toive oli, että kuvien onnistumiseksi valokuvaamisen kirkossa hoitaisi vain ammattilainen. Näin saataisiin poissuljettua vieraiden salamista ylivaloittuneet kasvot "tahdon"-hetkemme ja sormuksen pujotusten aikana, käytävillä kuikuilevat juhlavieraat sekä valkoisina hohtaavat iPädit korkeille käsille penkkirivien yläpuolille nostettuna. Mikko tulee kuitenkin antamaan kuvansa meille niin, että saamme niitä halutessamme täysin oman mielemme mukaan jakaa eteenpäin. Todennäköisesti siis jonkinnäköinen toppuuttelu kirkossa kuvauksen osalta hääinfoon tullaan laittamaan. Lisäksi kysyin paikalliselta, puolitutulta (ja sattumalta myös omaa häävuottaan viettävältä) taksiyrittäjältä josko hänellä olisi antaa jotakin diiliä jos ohjaamme vieraita käyttämään hänen palveluitaan. Ystävällisesti hän lupasi ottaa kyydintarvitsijat hoiteisiinsa ja parhaansa mukaan yhdistellä kyytejä. Kaikki voittaa! Omasta hääautostamme annoin sulholle ukaasin ;) ellei valinta ole 1kk ennen häitä hyvällä mallilla niin etsin meille omakätisesti hääautoksi sinisen Zitroen C3 muna-auton! Samanlaisen, jonka penkeillä olemme teineinä ensimmäiset kahdenkeskeiset ajomme ajaneet, ensimmäiset syvälliset keskustelumme käyneet ja todentotta toisiimme tutustuneet. UGH! .. Avioliiton esteiden tutkinta piti näpytellä heti tänä viikonloppuna, kun sen 4kk voimassaoloaika antaa myöten, mutta se nyt jotenkin kiireessä unohtui, onneksi ehtii vielä. Ohimennen kävin haahuilemassa myös kultasepänliikkeessä hääkoruja tutkailemassa, mutta näitä päätöksiä en halua tehdä ennen kuin tiedän, minkälainen mekosta ja sulhonkin puvusta lopulta tulee.

Sellaisia hommia... Mutta että enää neljä kuukautta! Seitsemäntoista viikkoa! 117 päivää! JAIKS!

Kesän eka mereily - ja siellä se meidän juhlapaikka kurkkii, hihi!