Niin se vain on! Syyskuun puolelle humpsahdettiin ja pääpäivään on aikaa tasan kuukausi! Ihan ei korkealentoiset suunnitelmani saada kaikki tsi-jutut, pienet sälät ja loput päätökset tehtyä ennen kuun vaihdetta toteutuneet, mutta kaukana tästä ei onneksi olla. Fiilis järjestelyjen suhteen on vielä hyvä ja sulhon polttari-innostuksen katselemisen kautta jopa odottava - mitkä mahtavat muistot siitä päivästä onkaan jäämässä :) stressiä toki riittää vastapainoksi myös. Ilmoittautumisajan päättymiseen on nyt aikaa kaksi tuntia ja noin kolmasosa kutsutuista on vielä ilmoittamatta osallistumisestaan. Häätanssiharjoituksia ei ole aloitettu, kun ei ole musiikkiakaan päätetty. Ja liuta muita pieniä päätöksiä, kuten musiikit kirkossa, sormuspoika vai ei, riisiä vai pihlajanmarjoja, terttuneilikkaa vai morsiusharsoa, korut A vai B ja tytöille pilkukkaat kengät vai plankot. Sekä sitten ne loput tsi-jutut. Pari säläostostakin vielä olisi tehtävänä, hiuskoru, selfie stationin propsit ja mahdolliset lisävalaistusjutut suurimpana. Mutta niin kauan, kun muistilistani pysyy tallessa, eiköhän nämä hommatkin yksi kerrallaan tule hoidettua. Ja pääpaino tässä kuukaudessa tulee selkästi olemaan ruoassa ja juomissa, häiden tekijöiden tapaamisessa sekä juhlafiiliksen hakemisessa.
Kuten kai universumilla on tapana, hyviä juttuja tasapainottamaan lätkähtää myös niitä ikävämpiä asioita. Meidän kohdalla se tällä kertaa tarkoittaa oman isoisäni poisnukkumista, sekä hautajaisia samalle päivälle suunniteltujen polttareideni kanssa. Kaiken tunnemyräkän keskellä ajattelen kuitenkin jotensakin niin, että elämä antaa meille juuri sitä, missä tarvitsemme harjoitusta. Eli olkoon se nyt itselleni elämän tosiasioiden hyväksymistä, tunteiden tunnistamista ja niistä irti päästämistä sekä hetkessä elämistä, niin hyvässä kuin huonossa. Elämä jatkuu.. niin hautajaisten, kuin häidenkin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti